Mäkihyppy on suomalaisittain ollut vuosien saatossa suurten menestysten laji. Suomalaiset mäkihyppääjät ovat kuuluneet maailman eliittiin lähes koko lajin harrastamisen ajan. Välillä on toki ollut vaisumpiakin aikoja, jolloin ei suomalaisessa mäkihyppääjäkaartissa ole varsinaista muista erottuvaa tähteä. Mutta laji on silti edelleen hengissä ja voi verrattain hyvin.
Mäkiä on rakennettu ympäri maata ja suurmäkiäkin jonkin verran aktiivisimmille paikkakunnille. Pienempiä mäkiä löytyy lisäksi paikkakunnilta, joissa harrastajamäärät eivät ole niin suuria. Tosin mäkihyppääjien kansallinen ja kansainvälinen menestyminen tuo paikkakunnille lisää aktiiviharrastajia, ja sitä myöten myös mäkien kunnosta huolehditaan paremmin.
Mäkihypyn saapuminen Suomeen
Mäkihypyn synnyinpaikkana pidetään naapurimaatamme Norjaa, jossa Telemarkissa laskettiin luonnonmäkiä jo 1800 -luvun puolivälin tienoilla. Husebyn kartano Oslon lähellä toimi ensimmäisten mäkihyppykisojen järjestyspaikkana. Myöhemmin Huseby – kilpailut siirrettiin Holmenkollenille, joka on varmasti tuttu näyttämö kaikille hiihtokilpailuja harrastaville.
Kun vuosi 1899 saapui, Helsingin Sporttiklubi järjesti ensimmäiset mäkihyppykisat Suomessa, Katajanokan kallioilla. Kilpailun kuitenkin voitti – kuinkas muutenkaan – norjalainen hyppääjä Christian Nielsen. Kisoista innostuneina suomalaiset heräsivät lajin pariin ja ensimmäiset varsinaiset hyppyrimäet rakennettiin Helsingin Alppilaan ja Kajaaniin vuonna 1905. Sittemmin Suomessa on ollut hyppyrimäkiä 47 paikkakunnalla. Osa niistä on ollut junioreille tarkoitettuja ja osa on jo poistunut käytöstä.
Salpausselkä
Suomen tunnetuimmat hyppyrimäet sijaitsevat Lahdessa, Salpausselän harjulla, jossa järjestetään vuosittain kansainväliset Salpausselän kisat. Lahti on myös toiminut useampien maailmanmestaruuskisojen näyttämönä.
Ensimmäinen Lahden urheilukeskukseen rakennettu hyppyrimäki valmistui vuonna 1923. Sama mäki toimi myös 1926 vuoden MM- kisojen hyppymäkenä. Mäkeä suurennettiin, kuten myös katsomoalueita ja vuoden 1938 MM kisoja oli jo katsomassa 100 000 katsojaa. Seuraavan kerran mäkeä parannettiin 1958 MM kilpailuja varten.
Suurmäki
Lahden suurmäki, jonka K-piste on 116 metriä, valmistui nykyisessä muodossaan vuonna 1972. Rakentaminen kuitenkin aloitettiin jo 1970 ja mäki palkittiin vuoden 1971 betonirakenne- palkinnolla. Suurmäki sai rinnalleen kaksi muuta, pienempää mäkeä, nimittäin Lahden Normaalimäen, jonka K-piste on 90 metriä ja Lahden Keskimäen 64 metrin K-pisteellä.
Lahden suurmäen mäkiennätys on 138 metriä, jonka hyppäsi norjalainen Johann Fofang vuonna 2017. Kesälläkin tästä mäestä on hypätty peräti 130 metriä. Tätä ennätystä pitää hallussaan Itävallan Andreas Widhölzl, joka leiskautti hyppynsä jo vuonna 2002.
Näiden kolmen mäen lisäksi stadionilla sijaitsee kolme pienempää hyppyrimäkeä eli niin sanotut Karpalon mäet.
Puijon hyppyrimäet
Kuopion Puijolla sijaitsee viiden hyppyrimäen rykelmä, jonka kaikki mäet ovat muovitettuja, eli niissä on mahdollista hypätä myös lumettomaan aikaan. Puijolle rakennettiin ensimmäinen hyppyrimäki vuonna 1929, mutta Kuopion ensimmäinen hyppyrimäki rakennettiin jo vuonna 1901 Niiralan kaupunginosaan. Alueen mäkihyppyperinteet ovat siis pitkät. Tosin vuonna 1929 rakennettu mäki purettiin 1955.
Nykyinen suurmäki valmistui vuonna 1998 Puijon K 92 hyppyrimäen viereen, puretun vanhan mäen paikalle. Suurmäen K-piste on 120 metriä ja Puijon harrastusmahdollisuuksia lisää kolmantena mäkenä oleva K 65 mäki.
Puijon suurmäestä leiskautettu pisin hyppy on norjalaisen Daniel-Andre Tanden vuonna 2012 hyppäämä 136 metriä. Puijolla järjestetään vuosittain mäkihypyn maailmancupin osakilpailu osana maailmancupturnausta ja Kuopio on myös vakiinnuttanut paikkansa japanilaisten hyppääjien harjoituspaikkana Euroopassa.
Ruka
Suomen suurin hyppyrimäki sijaitsee Rukatunturilla. Kyseessä on myös maailman suurin muovitettu hyppyrimäki. Vauhtimäen kesälaskuominaisuuksia parannettiin ensin posliiniladuilla ja vuonna 2016 posliinilatu korvattiin uudella Double-Track päällysteellä. Mäkihyppäämisestä kesäällä pääset lukemaan lisää täältä.
Rukan suurmäen K-piste on 120 metriä ja virallinen mäkiennätys 147 metriä, jonka hyppäsi itävaltalainen Gregor Schlierenzauer vuonna 2007. Mäestä on hypätty harjoituksissa 152 metriä ja hyppääjänä oli Norjan Sigurd Pettersen.
Kaiken kaikkiaan Rukalla on viisi erikokoista mäkeä ja siellä hypätään myös vuosittain maailmancupin osakilpailuja.
Laajavuoren hyppyrimäet
Jyväskylän Laajavuoressa on viiden hyppyrimäen rypäs, joista suurin on nimetty tunnetun mäkihyppääjän mukaan Matti Nykäsen mäeksi ja sen torni kuuluu Jyväskylän kaupungin maamerkkeihin. Matti Nykäsen mäen K-piste on 100 metriä ja sen vieressä sijaitsevan Matti Pullin mukaan nimetyn mäen K-piste on 64 metriä.
Jyväskylässä hypättiin mäkeä 1930-luvulta lähtien Taulumäen mäistä. Laajavuoressa mäkihyppyä on harrastettu 1965 valmistuneesta suurmäestä. Mäki oli kuitenkin alun perin rakennettu materiaaleista, jotka eivät sopineet kyseiseen käyttöön. Muun muassa alastulorinne liejuuntui ja valui läheiseen Vuorilampeen.
Mäessä sattui jopa kuolemaan johtanut onnettomuus vuonna 1966. Laajavuoren mäet alkoivat olla 2000-luvun alussa entistä huonokuntoisempia ja jossain vaiheessa suunniteltiin jopa niiden sulkemista. Jyväskylän kaupunki päätti kuitenkin kunnostaa mäet ja ne remontoitiin vuosina 2007- 2013.
Ounasvaara
Rovaniemen Ounasvaaralla sijaitsee kuuden hyppyrimäen mäkikeskus. Kaikki Ounasvaaran mäet ovat muovitettuja, eli niissä voidaan hypätä myös kesäkaudella. Ensimmäisen mäen rakentaminen Ounasvaaralle aloitettiin vuonna 1961 ja se valmistui 1962. Sen K-piste on 90 metriä ja mäkikoko 100 metriä. Mäkiennätys tässä suurmäessä on 103,5 metriä, jonka hyppäsi japanilainen Taku Takeuchi vuonna 2005.
Tulevaisuuden haasteet
Valitettavasti liikunnan harrastamisen vähentyminen nuorten parissa näkyy myös erityisen hyvin mäkihypyssä, joka on perinteisesti nuorten miesten laji. Suurilla ja menestyneillä hiihtoseuroilla riittää resursseja pyörittää toimintaa vaikeampinakin aikoina, mutta pienet seurat sen sijaan saattavat pahimmillaan kuihtua pois, kun mäet rapistuvat resurssien puutteessa ja näin lajin harrastusmahdollisuudet vähenevät.